perjantai 5. toukokuuta 2017

Oma työpanos

Hello!
Taas on pari viikkoa kulunut töissä ja muutenkin täällä todella nopeasti. Lähtö Suomeen lähenee, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa.

Omia vahvuuksiani täällä on mielestäni ollut muun muassa se, että vietän mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa ja olen läsnä kaikessa. Monella on kovasti asiaa ja vaikka en puolikaan ymmärrä, on ilo huomata, kuinka tohkeissaan he kertovat juttuja ja heillä on olo että joku kuuntelee. Koska kieli ei ole sama, olen halunnut tehdä lasten kanssa erilaisia asioita, joissa pärjää hyvin ilman puhettakin. Omien kokemuksieni mukaan monissa kouluissa ja työpaikoissa aikuiset eivät juurikaan konkreettisesti leiki lasten kanssa, joten olen halunnut olla itse sellainen aikuinen, joka osallistuu myös leikkeihin. Minut löytääkin usein esimerkiksi piirtämästä tai muovailemasta muovailuvahaa yhdessä lasten kanssa. Välillä päivät ovat todella raskaita kun kaikki lapset ovat samaan aikaan villillä tai huonommalla päällä. Monen käytöstä pystyy selittämään esimerkiksi sillä, jos lapsi on tulossa kipeäksi. Monesti olen myös saanut kuulla, että tietyillä lapsilla on kotona pienempiä sisaruksia ja tietynlainen kateus tai vastaava heijastuu tämän takia käytökseen koulussa.

Olen päässyt monta kertaa viettämään aikaa kahdenkesken tämän yhden villin tytön kanssa, kun tilanne luokassa äityy siihen, että hänet pitää kantaa luokan ulkopuolelle rauhoittumaaan. Näissä tilanteissa olen kääntäjän avulla yrittänyt puhua hänelle espanjaa ja saada hänet rauhoittumaan. Usein hänellä on kuitenkin liikaa virtaa, eikä hän malta olla paikallaan hetkeäkään. Välillä olenkin katsonut paremmaksi, että hän saa kuluttaa sitä valtavaa energiaa juoksemalla ympyrää vähän aikaa. Tyttö tykkää selvästi seurastani, eikä häntä haittaa yhtään, vaikka joutuu kanssani eristyksiin muista. Tänään hän sanoi, että olen "vaalea kaunokainen". 😄 Rosana on monta kertaa sanonut, että vaikuttaa siltä, ettei hänen kotonaan ole mitään rajoja. Rosana kuitenkin sanoi myös, että tyttö on vielä "kauheampi" kotona. Vaikka hän on hankala, hän on jostain syystä valloittanut sydämeni. Todella fiksu tyttö tuon ikäiseksi! Lapset ovat loman jälkeen olleet koulussa nyt kaksi viikkoa ja katsoin tänään, että kyseinen tyttö on piirtänyt ainakin 20 piirrustusta tässä ajassa. Toisilla ei ole yhtään, joillakin varmaan ihan maksimissaan kymmenen. Tämä kuvaa mielestäni vähän sitä, kuinka hänen on pakko koko ajan tehdä jotain, eikä hän ole rauhassa oikeastaan hetkeäkään.

Aina kun siltä näyttää, otan siis 'kopin' joko autistisesta pojasta tai tästä tytöstä, jolloin Rosanan on helpompi keskittyä pitämään tunteja rauhassa ilman, että pitää juosta jomman kumman perässä. Nyt hän voi keskittyä enemmän esimerkiksi opettamaan värejä tai lukemaan satuja. Poika on toinen hankala tapaus, mutta myöskin niin ihana, ettei tosikaan. Aina kun tapahtuu jotain erilaista, hän on todella levoton ja hermostunut. Hän ei ole kontaktissa kenenkään muun lapsen kanssa, eikä osaa puhua juuri ollenkaan. On ollut myös kiva huomata, kuinka yhä useammin Rosana kysyy voinko esimerkiksi syöttää pojalle jukurtin tai mennä pojan tai tytön perässä johonkin. Edelleen saan paljon kiitosta ihan kaikesta mitä teen, mutta hän on huomannut, että teen asioita mielelläni enkä mitenkään 'rasitu' niistä. 😊

Tottakai vietän aikaa myös muiden lasten kanssa, mutta vahvuutenani täällä on ollut se, että pystyn erityisesti näiden kahden kanssa viettämään aikaa ilman hankaluuksia. Olen saanut hyvät suhteet oikeastaan ihan jokaisen lapsen kanssa, jotka ovat Rosanan ryhmässä. Yolandan ryhmästäkin varmaan 60% kanssa tulen todella hyvin juttuun ja Nekanen ryhmässä on muutamia minun kullannuppuja. 😊  Yksikin poika Nekanen ryhmästä tulee ottamaan minua aina kädestä ja vie minut leikkimään junilla tai lukemaan kirjaa yms. Olemme siis Yolandan ryhmän kanssa paljon tekemisissä, koska jaamme luokkahuoneen, mutta Nekanen ryhmän kanssa en ole päässyt olemaan ihan niin paljoa. Joka päivä tietysti nähdään ja pihalla leikitään yhdessä. Paitsi jos sataa, niin ollaan vain sisällä. Tykkään siitä, miten lapset uskaltavat turvautua myös minuun ja monesti saankin jokaisen ryhmän lapsilta paljon haleja ja pusuja. Ja tietysti läpsyjä, kun opetin sen niille. Eihän täältä malta lähteä senkään takia, kun tulee lasten kanssa niin hyvin juttuun. Nekanen ryhmään on tullut nyt vakkariavustaja Martha takaisin. Hän on todella ihana ja haluaa koko ajan ottaa kuvia minusta yhdessä lasten kanssa. Hän lupasikin lähetellä ottamiaan kuvia minulle jossain vaiheessa.

Tänään aloimme tekemään suunnittelemiani kukka-askarteluja. Olen tehnyt tätä varten valmisteluja. Ensin kysyin voitaisiinko tehdä nämä esimerkiksi äitienpäiväkorteiksi, mutta opettajat olivat sitä mieltä, että ei voida kun isällekään ei annettu mitään. Tehdään ne siis vaan kevään kunniaksi. 😊 Valmiista taideteoksista sitten seuraavassa postauksessa kuvia. Yritin tehdä tästä myös mallikappaleen, mutta minulla on vähän liian iso käsi, jotta kukka näyttäisi mitenkään päin hienolta. 😂 Ensin ajattelin, että teen tämän vain Rosanan ryhmän kanssa, mutta toisetkin opettajat halusivat, että tämä tehdään. En ole varma, kierränkö ensi viikolla itse kaikki ryhmät läpi ja teen ne lasten kanssa, vai tekeekö Yolandan ja Nekanen luokat nämä ilman minua. Valmistelin kuitenkin niin, että kaikkia tarvikkeita on 45 lapselle (+muutama ylimääräinen...).

yritin olla taiteellinen...:D


Lasten aloittamat keskeneräiset työt
Liikuntatunneilla olen rakentanut pieniä temppuratoja, joissa lapset ovat päässeet kehittämään muun muassa tasapainoaan ja motoriikkaansa. Olen myös opettanut lapsille suomalaisia lastenlauluja. Moni osaa jo pää-olkapää-peppu-laulun leikin. Sanoissa on vielä hapuilua ja esimerkiksi olkapää tuntuu olevan todella vaikea sana lapsille. Lapset taas ovat opettaneet minulle paljon paikallisia lastenlauluja ja työpäivien jälkeen onkin milloin mikäkin korvamato jäänyt niistä. Niitä sitten tuolla kaupungilla lauleskelee vahingossa ääneen. 😄 Lapset aikovat "kevät"juhlassa esittää yhden eläinaiheisen laulun ja nyt olenkin pari päivää auttanut opettajia valmistelemaan tätä. Ensin kirjoitin laulun sanat tietokoneella ja etsin kyseisistä eläimistä kuvat niihin. Ne annetaan juhlassa sitten vanhemmille. Lisäksi olen värittänyt ja leikannut eläimet irti paperista. Ensi viikolla niistä tehdään "päähineet" ja lapset pitävät niitä juhlassa päässään. Jokaiselle lapselle annetaan yksi eläinpäähine ja silloin kun laulussa lauletaan siitä eläimestä, he ovat ilmeisesti lavan etuosassa. Kesäloma alkaa täällä kuitenkin vasta kesäkuun lopussa, joten harjoituksia ei ole vielä aloitettu kuin vähän lauleskelemalla tätä laulua.

Värittelyä
Tässä tämän eläinlaulun sanat


Toinen eläinlaulu
Vaikka lapset ovat syntyneet samana vuonna, monet ovat ihan eri kehitysvaiheissa. Jotkut ovat vielä vähän kuin vauvoja ja toiset vaikuttavat mielestäni jopa vanhemmilta kuin 2-3-vuotiailta. Toiset puhuvat todella selviä lauseita, joita jopa minä saatan ymmärtää ja toisten puheesta ja sanoista ei saa vielä juurikaan selkoa. Joinakin päivinä edellisen päivän isotyttö- tai poika onkin seuraavan päivän vauva. Lapset joutuvat aina siivoamaan leikkinsä itse aikuisen vähän avustaen. Siellä on kuitenkin muutamia lapsia, jotka eivät ikinä siivoa vaikka heille sanoisi suoraan naaman edessä monta kertaa, että nyt viet lelut pois, pitää siivota. Kysyinkin sitten Rosanalta, että voiko olla mahdollista, että he eivät ymmärrä kyseistä sanaa, koska niin monen kotona puhutaan espanjaa. Rosana sanoi, että kyllä he ymmärtävät, mutta eivät siivoa, koska ikinä kotonakaan ei ole tarvinnut siivota. Kuitenkin mielestäni hyvä juttu, että heidät opetetaan siivoamaan itse! Eiköhän se tule takaraivosta ainakin viimeistään parin vuoden päästä, jos muilla luokilla on sama käytäntö.

Koulu tarjoaa kesän ajalta "päivähoitoa" ja olisiko se ollut niin, että se maksaa 15€ päivältä. En tiedä, onko olemassa joku alennus, jos on sisaruksia samassa koulussa. Kesäloma on siis oikeastaan heinäkuusta syyskuuhun, kunnes palataan kouluun. Lapset joutuvat koko vuoden maksamaan täällä kouluruuasta. Se on noin 100€ kuukaudessa, mutta Rosana kertoi, että jos joku perhe on vähän köyhempi, se on silloin halvempi. Opettajat maksavat kouluruuasta 5€ per päivä. Kerroin opettajille, että Suomessa sijaisuuksia tehdessäni olen maksanut kouluruuasta noin 3,80€. He olivat yllättyneitä siitä, että se on halvempaa kuin täällä. Sitten kerroin, että siinä syödään yhdessä lasten kanssa ja koko ajan joutuu vahtimaan mitä lapset tekevät. Täällä opettajat kun syövät ihan keskenään suljettujen ovien takana omista lapsukaisista. Sanoin myös, että isäni rehtorina kuitenkin maksaa ruuasta noin 5,40€, koska kyseessä ei ole "valvojaruokailu". Koulussa on tarjolla myös niin sanottua aamu- ja iltapäivätoimintaa. Rosana ei kuitenkaan tiennyt mitä se maksaa. Aamulla lapset voivat kuitenkin tulla kouluun jo 8.00, kun koulu alkaa 9.00. Iltapäivällä aika on 16.-17.00. Yohana(? en ole varma miten kirjoitetaan, mutta on avustajana koulussa) on sitten ilmeisesti aina liikuntatilassa muutamien lasten kanssa. Välillä koulun jälkeen ei jää kuitenkaan yksikään ja välillä jää muutama. Kai se siis käytännössä toimii 2-vuotiaiden kanssa silloin kun sitä tarvitaan. Olinkin yksi päivä koululla 17.00 asti ja ihmettelin miksi siellä on niin paljon lapsia ja vanhempia. Sitten se selvisikin, että he ovat olleet vielä "hoidossa".

Susana tulee maanantaina koululle, niin käymme läpi arviointeja yhdessä Rosanan ja Susanan kanssa.  Olen tyytyväinen kaikkeen mitä olen päässyt täällä näkemään ja kokemaan. Olen saanut toivomaani vastuuta ja on ollut kiva oppia paikallisia toimintatapoja ja kulttuuria. Ihan sille omalle "tasolleni" ohjauksessa en ole päässyt, kun melkein jokaiseen ohjaustilanteeseen tarvitsee tulkkia. Ilmeillä, eleillä ja muutamilla sanoilla samaa kieltä on kuitenkin päässyt jo pitkälle. Työyhteisöjen puolesta minulla on aina käynyt hyvä tuuri. Täälläkin koko koulun henkilökunta on ollut minua kohtaan todella mukavia ja he ovat halunneet auttaa kaikessa mahdollisessa. Mitä pidempään olen täällä ollut, sitä rohkeammin minulle puhutaan englantia, vaikka aluksi kaikki olivat kauhuissaan, etteivät osaa sitä yhtään! Monet ovat kyselleet aionko palata tänne vielä joskus ja kovasti kyllä haluaisin! Rosana tosin ei ensi vuonna enää ole kyseisessä koulussa, eikä tiedä vielä minne hän menee. Hän kuitenkin haluaa antaa minulle numeronsa, jotta voimme pitää yhteyttä, jos tulen käymään Bilbaossa.

Ensi viikko siis enää jäljellä! Yritän kirjoittaa vielä ensi viikon aikana uutta postausta. 😊
Agur!

-Iina


Mahtuu useampi vessaan samaan aikaan :D
Synttärikakku
Synttärisankari tuo siis aina näitä maissinaksuja kouluun kaikille





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti