Viimeinen viikko ja kotiinpaluu

Viimeinen viikko oli omalta osaltani aika kiireinen, kun tein about 40 kappaletta kukka-askarteluja jokaisen ryhmän kanssa. Jouduinkin sitten jokaisessa sopivassa välissä aina miettimään, minkä ryhmän kanssa menen. Perjantaihin mennessä kaikki teokset olivat kuitenkin valmiita ja lapset saivat viedä ne kotiin. Niistä tuli niin hienoja! Niitä tehtäessä oli hyvä harjoitella värejä ja numeroita niin englanniksi kuin baskiksikin. Yolandan ryhmässä on ehkä kaikista "isoimmat" ja maltillisimmat lapset. Sen ryhmän kanssa nimittäin kukat olivat äkkiä valmiit. Muilla ryhmillä oli hieman kiire saada omat kädet paperiin, jolloin jälki ei ollut enää niin siistiä. En tietenkään lapsilta mitään huipputöitä odotakaan. Jokainen teos oli tekijänsä näköinen. ❤️

Maanantaina Susana tuli neljältä koulullemme, ja kävimme läpi jokaisen kohdalla vähän palautetta. Harmitti, kun Susanalla oli jälleen kovin kiire, koska olisi ollut kiva saada hieman enemmän yksilöllistä palautetta, kun nyt sitä annettiin kaikille meille kolmelle suomalaiselle samaan aikaan. Palautteestakin nousi esille se, että olen oppinut paikallista kieltä ja tulen hyvin toimeen erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Sain kuitenkin Rosanan vielä kirjoittamaan erikseen minulle hieman palautetta. Yritin tarjota myös mahdollisuutta kirjoittaa palautteen espanjaksi, niin Phoebe olisi voinut kääntää sen englanniksi. Hän kuitenkin halusi kirjoittaa sen englanniksi, mikä oli todella kiva juttu. :) Palautteesta päätellen, olen pärjännyt työpaikalla erinomaisesti ja kyllä minustakin siltä tuntuu.

Vielä perjantainakaan ei ymmärtänyt, että en aio mennä työpaikalle enää. Ulkoilun jälkeen kaikki kolme ryhmää kerääntyivät yhteen luokkaan istumaan ja he kutsuivat minut ja Jutan luokan eteen. Päivän järjestäjät antoivat meille todella isot kortit ja hopeiset pussit. Kortin sisässä oli iso valokuvapaperi, jossa oli minusta ja Jutasta kuvia lasten kanssa, koko porukasta kuva sekä työporukasta kuva. Hopeisessa pussissa oli kaulakoru, joka on eräänlainen Baskimaan symboli, nimeltään Lauburu tai Baskiristi. Siinä kohtaa ei kyyneleiltä pystynyt välttymään. Tässä kohtaa halusin antaa myös oman korttini koko porukalle. Etusivulle liimasin värittämäni minions-kuvan ja takasivulle värittämäni Pipsa Possu-kuvan. Nämä kaksi ovat todella suosittuja lasten keskuudessa siellä! Sisään kirjoitin pitkän kirjeen, jossa halusin kiittää ihan kaikkia. Kerroin, että heillä tulee olemaan aina paikka sydämessäni ja toivon, että näämme vielä tulevaisuudessa.

Lauburu

Minun antama korttini

Perjantaille tyypilliseen tapaan, menin jälleen työkavereiden kanssa ravintolaan syömään. Tiia ja Juttakin tulivat mukaan tällä kertaa. Kun oli jälkkäreiden aika, yhtäkkiä tarjoilija toi vielä extrajälkiruuat minulle, Jutalle ja Tiialle. En muista sen nimeä, mutta paikallinen, tyypillinen herkku. Koulun rehtori antoi meille vielä käsikorut ja kirjekuoret, jonka päälle oli kirjoitettu "Kiitos, Iina". Sisässä oli kuva meistä suomalaisista, Korrika-juoksun jälkeen. Kaikki kiittelivät meitä kovasti.

Koulun rehtorilta saamani käsikoru

ekstrajälkkäri

Iltapäivällä lasten herättyä, vietin vielä viimeiset hetket heidän kanssaan, kunnes oli aika lähettää heidät kotiin. Joka iltapäivä eräs nainen, joka on ilmeisesti koulun kansliassa töissä, on tullut auttamaan vaipan vaihdoissa ja muissa. Hän on aina ollut minulle erityisen mukava, suositellut hyviä illanviettopaikkoja ja lauleskellut kanssani espanjalaisia lauluja. Hän sitten avautui minulle aviomiehensä kuolemasta ja herkästä päivästäkin johtuen loppujen lopuksi itkimme siellä yhdessä.

Kun jäljellä olimme vain me aikuiset, ei itkusta meinannut tulla loppua. Mistään työharjoittelupaikasta ei ole ollut noin hankala lähteä, en tiedä johtuiko siitä, että ehkä alitajuntaisesti pelkää, että hyvästit ovat lopulliset, emmekä näe enää koskaan. Aikuiset kuitenkin sanoivat, että täällä tämä koulu pysyy ja kaikki ihmiset, että minun täytyy ensi vuonna tulla sinne takaisin. Ihana huomata, että on ilmeisesti tehnyt jotain oikein. Lopulta päätin, että nyt on pakko vain lähteä, muuten olisin siellä varmaan vieläkin. Pihalla vielä oli yksi poika, joka on ollut kanssani todella läheinen, istumassa penkillä äitinsä kanssa. Pojan äiti kiitteli minua paljon kaikesta englanniksi.

Dylan

Thais, Itxaso ja Ane

Haizea 

Ander F.

Alan

Hegoi

hyvällä ryhdillä lukemassa Muumi-kirjoja :D

❤️❤️❤️

Perjantaina tutustuin vielä lisää paikallisiin nuoriin, kun kämppikseni Marlene juhlisti synttäreitään. Paikalla oli ainoastaan kaksi espanjalaista, muut vähän sieltä sun täältä maailmaa. Lauantaina katseltiin Phoeben kanssa Euroviisuja suomenkielisillä selostuksilla. Sunnuntaina aamulla 9.30 paikallista aikaa Susana tuli hakemaan minut ja heitti minut kentälle. Jännitin todella paljonko laukkuni painaa, kun Jutta laittoi viestiä, että joutui maksamaan 125€, kun hänen laukkunsa oli painanut 29 kiloa. :D Olin kuitenkin täsmällinen ja laukkuni painoi 22,5kg! Kannatti laittaa kumisaappaat jalkaan ja jättää vähän tavaroita kämpille. Munchenista pääsimme lähtemään myöhässä, joten Suomessa olin seitsemältä illalla. Roni haki minut kentältä ja lähdimme heti ajelemaan kohti Hämeenkyröä.

Täytyy olla useammin pois, kun pikkusisarukseni Vilma ja Kaapo olivat niin kivoja minua kohtaan, Kaapo jopa hieroi niskojani vaikka kuinka kauan. :D

Tottakai on ollut kiva nähdä läheisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa, mutta tällä hetkellä fiilikset on vähän semmoiset, että nyt on Suomea nähty jo tarpeeksi ja voisi lähteä takaisin. Lähden tänään vielä ajelemaan Ilmajoelle, joten voi olla, että loppuviikon jälkeen en enää edes muista olleeni missään niin pitkää aikaa. Omalta kylältä lähes kaikki pienemmät ruokakaupat ovat sulkeneet ovensa, mutta muuten kaikki tuntuu olevan niin kuin ennenkin. Viikon päästä keskiviikkona on (toivottavasti) sitten nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkintotodistus kädessä!

Välillä olen vieläkin vähän pihalla, kun menen vaikka kauppaan ja kaikki puhuvatkin suomea, eivätkä espanjaa! Mutta ehkäpä se tästä... :D Oli kyllä niin antoisa kokemus, että ihan varmasti menen sinne vielä takaisin!!


- Iina

 Ps. Korvat edelleen lukossa ja todella kipeet... :(

Vapaa-aikaa ja ajatuksia yksin matkustamisesta

Nyt kun sain vakkaripuhelimeni toimimaan, ja sieltä kuvat koneelle, niin ajattelin kirjoittaa vähän siitä, mitä kaikkea olen tehnyt vapaa-ajalla. Lisäksi muutama ajatus siitä, millaista on olla yksin ulkomailla.

Pari viikkoa sitten töiden jälkeen kävin sivistämässä itseäni modernin taiteen museossa Guggenheimissä. Pääsin ensimmäistä kertaa hyödyntämään eurooppalaista opiskelijakorttiani, kun menin ihan sisälle asti. Taiteestahan en mitään ymmärrä, mutta moni teoksista oli sen näköisiä, että pystyisin itse tekemään ihan samanlaisia. Museossa sai sellaisen hienon kapulan, jonka avulla pystyi kuuntelemaan tarinoita eri tekeleistä. Kuuntelin juttuja siellä sitten ihan niin kuin jotain muka ymmärtäisin. Sisäpuoli ei siis ollut ihan niin must-juttu, mutta kokemus sekin. Ulkopuolelta Guggenheim on paljon hienompi ja siitä tulikin räpsittyä useampi kuva. Ulkopuoli on päällystetty kokonaan titaanilevyillä.

Guggenheim

29.4 lauantaina paikallinen ystäväni Cynthia kysyi, haluaisinko lähteä hänen ja hänen vanhempiensa kanssa käymään Gorlizissa. Otin metron Cynthian pysäkille ja jatkoimme siitä autolla matkaamme. Gorlizissa kävimme drinksuilla eräässä baarissa ja siellä oli todella monta Cynthian isän kaveria, jotka kaikki halusivat esittäytyä minullekin. Baarin viereisellä aukiolla oli alkamassa jokin tapahtuma, jossa oli erilaisia tanssiesityksiä. Katsoimme kuitenkin vain kaksi tanssia, jonka jälkeen lähdimme Puente Golgantelle. Siellä olin jo aikaisemmin Susanan kanssa, mutta tällä kertaa mentiin "lentävällä lautalla" joen toiselle puolelle ja otimme sieltä pienen veneen, jolla menimme takaisin. Cynthian isä kovana Athletic Bilbao-fanina halusi näyttää myös San Mamesissa sijaitsevan stadionin.

Stadion baarista kuvattuna

San Mames ulkoa

Kävimme sitten vielä muutamissa baareissa syömässä vartaita ja sellaisia sian korvia sekä myöhemmin ravintolassa hamppareilla. Cynthian vanhemmat eivät puhu englantia, joten Cynthia sai toimia koko päivän Google kääntäjänä. Vanhemmat olivat todella mukavia ja hauskoja ja halusivat tietää paljon Suomesta, suomalaisista tavoista, minusta ja kaikesta mahdollisesta. Lisäksi he olivat todella ystävällisiä ja halusivat ostaa ja tarjota minulle kaiken. Jos olin itse menossa jotain maksamaan, he kielsivät. Päivä oli todella mukava ja muutenkin kiva, kun paikalliset haluavat näyttää paikkoja ja viettää kanssani aikaa.

tämä vene vei meidät joen yli

Minä ja Cynthia, jouduttiin vähän huijaamaan mun pituus, ettei kuva näyttäisi niin tyhmältä

Aurinkoisina päivinä olen mennyt ihan yksinkin rannoille ja maannut siellä niin pitkään, kuin mahdollista. Täällä voit mennä rannalle vaikka vasta neljältä iltapäivällä ja aurinko porottaa lähes täydellisesti johonkin iltakahdeksaan asti. Vaikka metro täällä hyvin toimiikin, miinus kuitenkin siitä, että jokainen ranta on aika kaukana. Jos kuvittelee menevänsä hetijustnyt rannalle, metromatkaan menee aikaa jo noin tunnin verran. Ja onhan tuolla kaupungillakin saanut ihan hyvin aikansa (ja rahansa) kulumaan.

katutaidetta

pintxoja

Tänään keskiviikkona 10.4 Susana tuli hakemaan minut, Jutan ja Tiian töistä ja kävimme pienellä retkellä. Kävimme Gernikassa, joka on pieni kaupunki Baskimaassa. Susana kertoi, että se on Espanjan sisällissodan aikaan pommitettu pahoin ja rakennettu sen jälkeen uudestaan. Picasso on maalannut siitä teoksen, joka on yksi hänen tunnetuimpia teoksiaan. Se ei kuitenkaan ole nähtävillä Gernikamuseossa vaan Madridissa. Lisäksi kävimme Urdaibai suistossa. Siellä oli ihan mahtavat maisemat! 

Urdaibai

Millaista on olla reissussa yksin?

Kuten jo varmaan ensimmäisessä postauksessani kerroin, lähdin tänne yksin. Muut ulkomaille työssäoppimaan lähtijät lähtivät 2-4 hengen porukoissa. Tämä reissu on mielestäni ollut hyvä kokemus itselle matkustaa yksin ja nähdä miten hyvin asioista selviää, kun ei ole ketään kaveria mukana, kehen turvautua. Toisella viikolla tänne tuli kuitenkin kaksi muutakin suomalaista, joten ihan ilman suomen kieltä tai suomalaisia ihmisiä ei ole tarvinnut olla. Jonkin verran olemme olleet vapaa-ajallakin, mutta harvemmin kuitenkin. :)

Olen tutustunut täällä niin moneen paikalliseen ja tänne jostain muualta muuttaneeseen nuoreen ja voisin veikata, jos tänne olisin jonkun toisen kanssa lähtenyt, ei "saldo" olisi välttämättä näin suuri. Silloin ehkä helpommin viettäisi aikaa vaan sen tutun ja turvallisen kaverin kanssa, eikä näkisi niin helposti uusia ihmisiä. Tottakai oma luonnekin vaikuttaa tähän, mutta näin ajattelen ainakin tällä hetkellä. Olen myös kuullut usealta ulkomailla olijalta, että kun 24/7 joutuu viettämään aikaa saman ihmisen kanssa, alkaa puolin ja toisin toisen naama ja tekemiset vähän ärsyttämään. Sitten kun Suomeen palataan, niin hetkeen ei kiinnosta nähdä toista lainkaan. On ainakin siis saanut pitää hermonsa suurimmaksi osaksi kasassa.  😂

Tottakai välillä on ollut vähän tylsää kun on ollut yksin. Varsinkin kun täällä asuvilla nuorilla on tapana liikkua ulkona vaan viikonloppuisin. En tiedä, viekö läksyt sitten kaiken vapaa-ajan arkena, vai mikä tähän on syynä. On ainakin ollut aikaa ajatella omia asioitaan! Täytyy kuitenkin nostaa esiin se, miten hyvä tuuri minulla on käynyt, kun kämppikseni Phoebe on niin mukava, ja meillä synkkaa niin hyvin. Olemme tosi erilaisia, mutta ainakin omataan yhtä hyvä (tai huono 😂) huumorintaju. Hänestä saa juttuseuraa aina arki-iltaisinkin.

Jos jollekin tulee siis tällainen mahdollisuus lähteä johonkin, mutta sinne pitäisi lähteä yksin tai vaihtoehtoisesti jonkun sellaisen kanssa, ketä ei tunne, kannattaa ehdottomasti mennä. Vaikka jännitin niin paljon mennä Susanan koululle kertomaan Suomesta, se oli todella hyvä mahdollisuus tutustua paikallisiin nuoriin. Pitää vain olla avoin, rohkea ja sosiaalinen, niillä pärjää jo pitkälle. 😊 Apua saa kyllä varmasti jos sitä vain uskaltaa pyytää. Ja on tämä maailma sen verran kehittynyt ja (lähes) kaikilla ne älypuhelimet on, että paljon netistäkin löytyy tietoa ja ohjeita vähän kaikkeen. Ja aina voi soittaa äitille, jos ei muuta keksi. 😂 Mielestäni jokaisen olisi kuitenkin ihan hyvä kokeilla matkustamista yksikseenkin.

Jos toinen miettimisen aihe on kielitaito, niin sekään ei ole este. Olen aikoinaan rimaa hipoen päässyt englannin ylioppilaskirjoituksista läpi ja olen aina pitänyt itseäni todella huonona englannissa. Tällaisessa maassa, jossa sitä ei juurikaan puhuta, on saanut varmuutta omalle puhumiselle ja paikallisten mielestä puhun täydellistä englantia. Phoebelle puhuminen on kuitenkin vähän takunnut, kun englanti on hänen äidinkielensä. Ehkä sen takia, että luulen hänen heti kiinnittävän huomiota kaikkiin virheisiini ja siksi jännitän tai vaihtoehtoisesti yritän liikaa. Hänen kanssaan onkin useamman kerran saanut käyttää sanakirjaa, jotta pystyisi keskustelemaan ihan kunnolla. Jopa hän on kuitenkin sanonut, että näiden viikkojen aikana enkun puhumiseni on parantunut. Kämpillämme asui hetken aikaa myös Scott Arizonasta ja hän sanoikin siihen, että aika hyvin paikassa, jossa englantia ei puhuta. Tuntuu hyvältä kuulla tuollaista palautetta ihmisiltä, jotka osaavat kieltä täydellisesti. Vaikka en mielestäni vieläkään englannissa niin hyvä ole, on tämä avannut silmäni sille, että haluan matkustella enemmän jatkossakin, koska pärjään tällä kielitaidolla, minkä jo omistan. Olen saanut myös työpaikalta ja paikallisilta paljon positiivista palautetta, kun olen oppinut jonkun verran myös baskia ja espanjaa!

Haluankin kiittää kaikkia, jotka tämän antoisan reissun ovat minulle mahdollistaneet! Loppuviikosta tai ensi viikon alusta, kirjoitan vielä viimeisen viikon tapahtumista.

-Iina

Oma työpanos

Hello!
Taas on pari viikkoa kulunut töissä ja muutenkin täällä todella nopeasti. Lähtö Suomeen lähenee, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa.

Omia vahvuuksiani täällä on mielestäni ollut muun muassa se, että vietän mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa ja olen läsnä kaikessa. Monella on kovasti asiaa ja vaikka en puolikaan ymmärrä, on ilo huomata, kuinka tohkeissaan he kertovat juttuja ja heillä on olo että joku kuuntelee. Koska kieli ei ole sama, olen halunnut tehdä lasten kanssa erilaisia asioita, joissa pärjää hyvin ilman puhettakin. Omien kokemuksieni mukaan monissa kouluissa ja työpaikoissa aikuiset eivät juurikaan konkreettisesti leiki lasten kanssa, joten olen halunnut olla itse sellainen aikuinen, joka osallistuu myös leikkeihin. Minut löytääkin usein esimerkiksi piirtämästä tai muovailemasta muovailuvahaa yhdessä lasten kanssa. Välillä päivät ovat todella raskaita kun kaikki lapset ovat samaan aikaan villillä tai huonommalla päällä. Monen käytöstä pystyy selittämään esimerkiksi sillä, jos lapsi on tulossa kipeäksi. Monesti olen myös saanut kuulla, että tietyillä lapsilla on kotona pienempiä sisaruksia ja tietynlainen kateus tai vastaava heijastuu tämän takia käytökseen koulussa.

Olen päässyt monta kertaa viettämään aikaa kahdenkesken tämän yhden villin tytön kanssa, kun tilanne luokassa äityy siihen, että hänet pitää kantaa luokan ulkopuolelle rauhoittumaaan. Näissä tilanteissa olen kääntäjän avulla yrittänyt puhua hänelle espanjaa ja saada hänet rauhoittumaan. Usein hänellä on kuitenkin liikaa virtaa, eikä hän malta olla paikallaan hetkeäkään. Välillä olenkin katsonut paremmaksi, että hän saa kuluttaa sitä valtavaa energiaa juoksemalla ympyrää vähän aikaa. Tyttö tykkää selvästi seurastani, eikä häntä haittaa yhtään, vaikka joutuu kanssani eristyksiin muista. Tänään hän sanoi, että olen "vaalea kaunokainen". 😄 Rosana on monta kertaa sanonut, että vaikuttaa siltä, ettei hänen kotonaan ole mitään rajoja. Rosana kuitenkin sanoi myös, että tyttö on vielä "kauheampi" kotona. Vaikka hän on hankala, hän on jostain syystä valloittanut sydämeni. Todella fiksu tyttö tuon ikäiseksi! Lapset ovat loman jälkeen olleet koulussa nyt kaksi viikkoa ja katsoin tänään, että kyseinen tyttö on piirtänyt ainakin 20 piirrustusta tässä ajassa. Toisilla ei ole yhtään, joillakin varmaan ihan maksimissaan kymmenen. Tämä kuvaa mielestäni vähän sitä, kuinka hänen on pakko koko ajan tehdä jotain, eikä hän ole rauhassa oikeastaan hetkeäkään.

Aina kun siltä näyttää, otan siis 'kopin' joko autistisesta pojasta tai tästä tytöstä, jolloin Rosanan on helpompi keskittyä pitämään tunteja rauhassa ilman, että pitää juosta jomman kumman perässä. Nyt hän voi keskittyä enemmän esimerkiksi opettamaan värejä tai lukemaan satuja. Poika on toinen hankala tapaus, mutta myöskin niin ihana, ettei tosikaan. Aina kun tapahtuu jotain erilaista, hän on todella levoton ja hermostunut. Hän ei ole kontaktissa kenenkään muun lapsen kanssa, eikä osaa puhua juuri ollenkaan. On ollut myös kiva huomata, kuinka yhä useammin Rosana kysyy voinko esimerkiksi syöttää pojalle jukurtin tai mennä pojan tai tytön perässä johonkin. Edelleen saan paljon kiitosta ihan kaikesta mitä teen, mutta hän on huomannut, että teen asioita mielelläni enkä mitenkään 'rasitu' niistä. 😊

Tottakai vietän aikaa myös muiden lasten kanssa, mutta vahvuutenani täällä on ollut se, että pystyn erityisesti näiden kahden kanssa viettämään aikaa ilman hankaluuksia. Olen saanut hyvät suhteet oikeastaan ihan jokaisen lapsen kanssa, jotka ovat Rosanan ryhmässä. Yolandan ryhmästäkin varmaan 60% kanssa tulen todella hyvin juttuun ja Nekanen ryhmässä on muutamia minun kullannuppuja. 😊  Yksikin poika Nekanen ryhmästä tulee ottamaan minua aina kädestä ja vie minut leikkimään junilla tai lukemaan kirjaa yms. Olemme siis Yolandan ryhmän kanssa paljon tekemisissä, koska jaamme luokkahuoneen, mutta Nekanen ryhmän kanssa en ole päässyt olemaan ihan niin paljoa. Joka päivä tietysti nähdään ja pihalla leikitään yhdessä. Paitsi jos sataa, niin ollaan vain sisällä. Tykkään siitä, miten lapset uskaltavat turvautua myös minuun ja monesti saankin jokaisen ryhmän lapsilta paljon haleja ja pusuja. Ja tietysti läpsyjä, kun opetin sen niille. Eihän täältä malta lähteä senkään takia, kun tulee lasten kanssa niin hyvin juttuun. Nekanen ryhmään on tullut nyt vakkariavustaja Martha takaisin. Hän on todella ihana ja haluaa koko ajan ottaa kuvia minusta yhdessä lasten kanssa. Hän lupasikin lähetellä ottamiaan kuvia minulle jossain vaiheessa.

Tänään aloimme tekemään suunnittelemiani kukka-askarteluja. Olen tehnyt tätä varten valmisteluja. Ensin kysyin voitaisiinko tehdä nämä esimerkiksi äitienpäiväkorteiksi, mutta opettajat olivat sitä mieltä, että ei voida kun isällekään ei annettu mitään. Tehdään ne siis vaan kevään kunniaksi. 😊 Valmiista taideteoksista sitten seuraavassa postauksessa kuvia. Yritin tehdä tästä myös mallikappaleen, mutta minulla on vähän liian iso käsi, jotta kukka näyttäisi mitenkään päin hienolta. 😂 Ensin ajattelin, että teen tämän vain Rosanan ryhmän kanssa, mutta toisetkin opettajat halusivat, että tämä tehdään. En ole varma, kierränkö ensi viikolla itse kaikki ryhmät läpi ja teen ne lasten kanssa, vai tekeekö Yolandan ja Nekanen luokat nämä ilman minua. Valmistelin kuitenkin niin, että kaikkia tarvikkeita on 45 lapselle (+muutama ylimääräinen...).

yritin olla taiteellinen...:D

Lasten aloittamat keskeneräiset työt

Liikuntatunneilla olen rakentanut pieniä temppuratoja, joissa lapset ovat päässeet kehittämään muun muassa tasapainoaan ja motoriikkaansa. Olen myös opettanut lapsille suomalaisia lastenlauluja. Moni osaa jo pää-olkapää-peppu-laulun leikin. Sanoissa on vielä hapuilua ja esimerkiksi olkapää tuntuu olevan todella vaikea sana lapsille. Lapset taas ovat opettaneet minulle paljon paikallisia lastenlauluja ja työpäivien jälkeen onkin milloin mikäkin korvamato jäänyt niistä. Niitä sitten tuolla kaupungilla lauleskelee vahingossa ääneen. 😄 Lapset aikovat "kevät"juhlassa esittää yhden eläinaiheisen laulun ja nyt olenkin pari päivää auttanut opettajia valmistelemaan tätä. Ensin kirjoitin laulun sanat tietokoneella ja etsin kyseisistä eläimistä kuvat niihin. Ne annetaan juhlassa sitten vanhemmille. Lisäksi olen värittänyt ja leikannut eläimet irti paperista. Ensi viikolla niistä tehdään "päähineet" ja lapset pitävät niitä juhlassa päässään. Jokaiselle lapselle annetaan yksi eläinpäähine ja silloin kun laulussa lauletaan siitä eläimestä, he ovat ilmeisesti lavan etuosassa. Kesäloma alkaa täällä kuitenkin vasta kesäkuun lopussa, joten harjoituksia ei ole vielä aloitettu kuin vähän lauleskelemalla tätä laulua.

Värittelyä

Tässä tämän eläinlaulun sanat

Toinen eläinlaulu

Vaikka lapset ovat syntyneet samana vuonna, monet ovat ihan eri kehitysvaiheissa. Jotkut ovat vielä vähän kuin vauvoja ja toiset vaikuttavat mielestäni jopa vanhemmilta kuin 2-3-vuotiailta. Toiset puhuvat todella selviä lauseita, joita jopa minä saatan ymmärtää ja toisten puheesta ja sanoista ei saa vielä juurikaan selkoa. Joinakin päivinä edellisen päivän isotyttö- tai poika onkin seuraavan päivän vauva. Lapset joutuvat aina siivoamaan leikkinsä itse aikuisen vähän avustaen. Siellä on kuitenkin muutamia lapsia, jotka eivät ikinä siivoa vaikka heille sanoisi suoraan naaman edessä monta kertaa, että nyt viet lelut pois, pitää siivota. Kysyinkin sitten Rosanalta, että voiko olla mahdollista, että he eivät ymmärrä kyseistä sanaa, koska niin monen kotona puhutaan espanjaa. Rosana sanoi, että kyllä he ymmärtävät, mutta eivät siivoa, koska ikinä kotonakaan ei ole tarvinnut siivota. Kuitenkin mielestäni hyvä juttu, että heidät opetetaan siivoamaan itse! Eiköhän se tule takaraivosta ainakin viimeistään parin vuoden päästä, jos muilla luokilla on sama käytäntö.

Koulu tarjoaa kesän ajalta "päivähoitoa" ja olisiko se ollut niin, että se maksaa 15€ päivältä. En tiedä, onko olemassa joku alennus, jos on sisaruksia samassa koulussa. Kesäloma on siis oikeastaan heinäkuusta syyskuuhun, kunnes palataan kouluun. Lapset joutuvat koko vuoden maksamaan täällä kouluruuasta. Se on noin 100€ kuukaudessa, mutta Rosana kertoi, että jos joku perhe on vähän köyhempi, se on silloin halvempi. Opettajat maksavat kouluruuasta 5€ per päivä. Kerroin opettajille, että Suomessa sijaisuuksia tehdessäni olen maksanut kouluruuasta noin 3,80€. He olivat yllättyneitä siitä, että se on halvempaa kuin täällä. Sitten kerroin, että siinä syödään yhdessä lasten kanssa ja koko ajan joutuu vahtimaan mitä lapset tekevät. Täällä opettajat kun syövät ihan keskenään suljettujen ovien takana omista lapsukaisista. Sanoin myös, että isäni rehtorina kuitenkin maksaa ruuasta noin 5,40€, koska kyseessä ei ole "valvojaruokailu". Koulussa on tarjolla myös niin sanottua aamu- ja iltapäivätoimintaa. Rosana ei kuitenkaan tiennyt mitä se maksaa. Aamulla lapset voivat kuitenkin tulla kouluun jo 8.00, kun koulu alkaa 9.00. Iltapäivällä aika on 16.-17.00. Yohana(? en ole varma miten kirjoitetaan, mutta on avustajana koulussa) on sitten ilmeisesti aina liikuntatilassa muutamien lasten kanssa. Välillä koulun jälkeen ei jää kuitenkaan yksikään ja välillä jää muutama. Kai se siis käytännössä toimii 2-vuotiaiden kanssa silloin kun sitä tarvitaan. Olinkin yksi päivä koululla 17.00 asti ja ihmettelin miksi siellä on niin paljon lapsia ja vanhempia. Sitten se selvisikin, että he ovat olleet vielä "hoidossa".

Susana tulee maanantaina koululle, niin käymme läpi arviointeja yhdessä Rosanan ja Susanan kanssa.  Olen tyytyväinen kaikkeen mitä olen päässyt täällä näkemään ja kokemaan. Olen saanut toivomaani vastuuta ja on ollut kiva oppia paikallisia toimintatapoja ja kulttuuria. Ihan sille omalle "tasolleni" ohjauksessa en ole päässyt, kun melkein jokaiseen ohjaustilanteeseen tarvitsee tulkkia. Ilmeillä, eleillä ja muutamilla sanoilla samaa kieltä on kuitenkin päässyt jo pitkälle. Työyhteisöjen puolesta minulla on aina käynyt hyvä tuuri. Täälläkin koko koulun henkilökunta on ollut minua kohtaan todella mukavia ja he ovat halunneet auttaa kaikessa mahdollisessa. Mitä pidempään olen täällä ollut, sitä rohkeammin minulle puhutaan englantia, vaikka aluksi kaikki olivat kauhuissaan, etteivät osaa sitä yhtään! Monet ovat kyselleet aionko palata tänne vielä joskus ja kovasti kyllä haluaisin! Rosana tosin ei ensi vuonna enää ole kyseisessä koulussa, eikä tiedä vielä minne hän menee. Hän kuitenkin haluaa antaa minulle numeronsa, jotta voimme pitää yhteyttä, jos tulen käymään Bilbaossa.

Ensi viikko siis enää jäljellä! Yritän kirjoittaa vielä ensi viikon aikana uutta postausta. 😊
Agur!

-Iina

Mahtuu useampi vessaan samaan aikaan :D

Synttärikakku

Synttärisankari tuo siis aina näitä maissinaksuja kouluun kaikille