perjantai 31. maaliskuuta 2017

Koulupäivien kulusta

Kaixo!

Päivät täällä menevät hyvin pitkälti samalla kaavalla. Työpäiväni alkaa 9:00 ja lapset alkavat valumaan koululle silloin. Yleensä viimeistään puoli 10 kaikki lapset ovat saapuneet. He leikkivät noin kymmeneen asti, jonka jälkeen siivotaan ja katsotaan kuka on päivän järjestäjä. Tähän asti sekä Rosanan että Yolandan luokka ovat samassa tilassa. Tämän jälkeen jompi kumpi luokista lähtee toiseen tilaan. Olemme olleet pari kertaa "liikuntatunnilla" tilassa, joka on täynnä patjoja ja erikokoisia ja mallisia pehmeitä "palikoita". Sieltä löytyy myös paljon palloja, puupalikoita ja pehmoleluja. Lapset saavat oikeastaan joka välissä vain toteuttaa itseään ja leikkiä keskenään, ohjattua toimintaa ei siis juurikaan ole. Joka päivä aamupäivällä vähän askarrellaan mutta muuten päivät on täynnä leikkiä. Olen askarrellut kaikkien lasten kanssa keväiset kuvat, joista viime postauksessa laitoin kuvaakin. Tämä on helpottanut huomattavasti Rosanan elämää, kun hän on voinut keskittyä vaipparalliin ja muuten pitämään luokkaa silmällä. Tällä viikolla olen ollut pelkästään Rosanan luokan kanssa, niin kuin alunperin suunniteltiinkin. Suomalaisen Jutan ensimmäinen työpäivä oli tiistaina ja hän on ollut keskiviikosta asti Yolandan luokan mukana, joten minua ei tarvita siellä. Jutta oli ensimmäisen päivän kanssani Rosanan ryhmässä ja hän (kuin varmasti moni muukin) ihmetteli miksi Rosanalla ei ole ketään päätoimista avustajaa. Luokalla on pari todella hankalaa tapausta, toisella jonkinlainen adhd ja toisella autistisia piirteitä. Kuitenkin pitäisi pystyä pitämään silmällä ja antamaan huomiota niille 13 muullekin lapselle.

Noin puoli 11 taas siivotaan leikit pois ja istutaan lattialle omille paikoille. Päivän järjestäjä tuo aina patongin (tai joskus keksejä), jota sitten syömme ennen kuin lähdemme pihalle. Tai jos sataa, niin ollaan sisällä käytävällä leikkimässä... Pihalla aktiviteetit ovat lähinnä muurahaisten tutkiminen ja polkumopoilla ajelu. Sisälle tullessa leikitään taas hetki ja siivotaan ennen kuin lapset lähtevät syömään. Minun ei enää tarvitse mennä auttamaan heitä syömisissä, joten puoli yksi alkaa "vapaa-aika". Itse pääsen syömään puoli kaksi ja takaisin pitää olla puoli kolme. Nyt kun on ollut todella aurinkoisia päiviä, olen mennyt pihalle aina kun vaan mahdollista. Lapset nukkuvat puoli kahdesta vartin yli kolmeen. Silloin heille autetaan kengät jalkaan ja aikuiset keräävät sängyt pois lattialta. Monena päivänä yksi tyttö on halunnut istua sylissäni aina siihen asti, kunnes hänet tullaan hakemaan. Koulupäivä loppuu siis 16:00 ja saan itsekin lähteä silloin.

Edellisestä postauksestani sai ehkä sellaisen kuvan, että täällä ollaan ainoastaan ankaria lapsia kohtaan. Kyllä niitä täällä paljon pussaillaankin ja annetaan hellyyttä, mielestäni välillä ehkä vähän väärissäkin paikoissa. Rosana on todella lempeä ja hempeä ja välillä toivoisinkin häneltä vähän tiukempaa asennetta joissakin tilanteissa. Olen opettanut lapsille miten annetaan "give me a five" ja nyt he eivät juuri muuta teekään kun anna minulle läpyjä joka välissä. Osa lapsista osaa jopa sanoa nimeni paremmin kuin jotkut aikuiset. Joillekin olen kuitenkin vain "Na". Lapset ovat myös erityisen kiinnostuneita härnäämään minua niin, että kutittaisin heitä. He myös rakastavat kun heitän pehmopalloa korkealle ja otan sen ilmaan, tai kun näytän kielikoruani... :D

Näin tiistaina Susanaa ja hän kertoi, että oli kuullut koulun rehtorilta todella hyvää palautetta minusta. Opettajat olivat kertoneet, että minusta on ollut suuri apu, kun tulen niin hyvin toimeen kaikkien lasten kanssa ja erityisesti tämän autistisen lapsen kanssa. Olen saanut rakennettua lapsiin todella hyvät suhteet ja Susana sanoi myös sitä, että kun olen todella avoimin mielin tuolla, on se ollut iso plussa. Opettajat olivat myös ihmetelleet sitä, miten voin osata niin hyvin melkein kaikkien lasten nimet parissa päivässä. Olisipa yhtä hyvä muisti kaikissa muissakin asioissa.. :D Palautteesta tulin kyllä hyvälle mielelle! Rosanalla on tapana kiittää todella pienistäkin asioista mitä teen, vaikka se ei aina olisi mielestäni tarpeen. On kuitenkin kiva huomata, että minusta on ollut hänelle iso apu.

Kouluruokailussa täällä syödään paljon papukeittoja ja erilaista kalaa. Ikinä ei ole salaattia. Jälkiruuaksi on ollut joko jogurttia tai joku hedelmä. Välillä ruoka näyttää kummalliselta eikä sitä tekisi mieli syödä, mutta maku on monesti ollut parempi kuin ruuan ulkonäkö. Mitään niin pahaa ei ole ollut, etteikö sitä olisi pystynyt syömään. Olen nyt kumpanakin perjantaina mennyt yhdessä työkavereiden kanssa syömään ulos läheiseen baariin. Viikko sitten meitä oli 11 henkilöä ja tänään 13, joten isolla porukalla lounastetaan. Ruoka siellä on hyvää ja edullista.

Työpäivien jälkeen olen tutustunut Bilbaoon ja kierrellyt Abandon ja Moyuan kauppoja. Osaan nyt vähän jo kulkeakin täällä, kun viime lauantaina olin enkunope Silvian kanssa kiertelemässä. Syötiin paljon pinchoja ja kauheasta vesisateesta johtuen, jouduin ostamaan kumisaappaat. Olen myös viettänyt aikaa kämppikseni Phoeben kanssa. Hän on auttanut minua monessa asiassa ja tulemme tosi hyvin juttuun. Vietin viime lauantaina aikaa myös hänen ja hänen kahden englantilaisen ystävänsä kanssa. Torstaina olin Susanan opiskelijan, Lorean, ja hänen muutaman kaverinsa kanssa syömässä pinchoja ja juomassa pari juomaa. Hekin olivat todella mukavia ja pyysivät minua viettämään viikonloppuakin heidän kanssaan. Joukossa oli onneksi myös muutama englantia osaava, niin minulla ei ollut niin tylsää.

Olen ollut koko viikon aika kipeänä, mutta olen kaikesta huolimatta jaksanut mennä töihin särkylääkkeen ja allergialääkkeen voimilla. Aamut ja illat ovat pahimpia, en tiedä johtuuko vain siitä kun on uudessa paikassa ja kaikki lapset ovat kipeitä, vai onko homeellakin osuutta asiaan. Onneksi saa viikonlopun nukkua ja toivoa, että ensi viikolla olisin terveempi.

Joka tapauksessa olen tykännyt todella paljon olla täällä ja varsinkin nyt kun aurinkokin on paistanut. Vaikka tottakai nyt kun on viikonloppu, sataa ja ukkostaa... Tätä kirjoittaessani ikkuna on selkäni takana auki ja vähän väliä salama välähtää. :( Patonkia syödään paljon ja silti sitä ostaa vielä kämpällekin. Koirat kulkevat lähes aina pelkästään vapaana kaduilla ja ei ole minuakaan pelottanut, kun heitä ei ihmiset kiinnosta yhtään. Välillä saatetaan käydä haistelemassa toisia koiria, mutta ovat kyllä todella hyvin koulutettuja. Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet todella iloisia ja avuliaita.

Hyvää viikonloppua kaikille! 












2 kommenttia:

  1. Mua naurattaa kun ajattelen sua esittelemässä kielikorua ja heittelemässä läpyjä :D Mut hei, parasta duunia tuollainen :) Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista