Asettuminen Bilbaoon

Lentoni lähti maanantaina 12:50. Roni saatteli minut kentälle ja oltiin siellä hyvissä ajoin. Jännitys alkoi kunnolla vasta siellä ja kyllähän siinä itkukin pääsi. Olin noin puoli kolmelta Munchenissa. Jatkolennon oli tarkoitus lähteä puoli neljältä, mutta pääsimme syystä tai toisesta lähtemään vasta neljän jälkeen. Kuten ensimmäisessä postauksessani sanoin, korvani menevät aina todella lukkoon lentokoneessa ja kipu on välillä niin kova, että itku meinaa päästä. Ostin tätä varten 16€ maksavat painetta vähentävät korvatulpat, mutta ei ollut kyllä sen arvoista.

♥♥♥//pikkuusen meinas olla käsimatkatavaroitakin// Saksaa lentokoneesta kuvattuna// poseerausta Munchenissa// kerrankin oli jaloille tilaa!!

Bilbaoon päästyäni Susana ja hänen tyttärensä olivat minua vastassa. En juurikaan kuullut mitään ja mumisin vaan jotain omiani, kun en löytänyt sanoja. Susana on siis niin sanottu "mentorini" ja voin olla häneen yhteydessä missä tahansa asiassa. Hän lupasi viedä minua ja kahta muuta suomalaista tyttöä ensi viikolla Bilbao-kierrokselle, kunhan tytöt vaan saapuvat. Lähdimme kohti Ganbara-hostellia, jonka kautta majoitukseni oli varattu. Hostellilla on tällainen soluasunto, jossa on olohuone ja kolme makuuhuonetta, sekä keittiö ja pesuhuone. Meinasi olla raskasta tuoda 23 kiloa painavaa laukkua neljänteen kerrokseen, jossa ei ole hissiä. Susana lupasi kantaa aina joka toisen kerroksen, joten se vähän helpotti. 

Susana tarjosi vielä kyytiä kauppaan, jotta voisin käydä ostamassa jotain iltapalaa. Vähän sen jälkeen, kun tulin takaisin, kämppikseni saapuivat asunnolle. Siinä kohtaa paniikki vasta meinasikin iskeä, kun he tenttasivat minua minkä kerkesivät ja en meinannut saada sanaa suustani. Toinen heistä, on 27-vuotias Puolasta ja toinen 22-vuotias Englannista. Vanhempi työskentelee hostellissa ja nuorempi on ollut siellä töissä myös, mutta tällä hetkellä opettaa englantia opettajan apurina jossain koulussa.

Jo ensimmäinen reaktio asunnosta oli, että noh, vähän nyt oli erinäköinen mitä kuvissa, mutta kai täällä nyt tämän ajan pärjää. Myöhemmin kuitenkin huomasin, kuinka suihkun katto on ihan homeessa ja muutenkin siellä täällä homepilkkuja. Reagoin homeeseen todella helposti ja sen (tai sisäilmaongelmien) takia olen Ilmajoellakin aina kipeenä. Toivon siis todella, että pystyisin olemaan tässä asunnossa loppuun asti ilman, että alan suuremmin oireilemaan. Pari yötä täällä on ollut todella kylmä ja eilen ei tullut lämmintä vettä ollenkaan. Hetki sitten toinen kämppikseni sanoi, että tänne tulee huomenna joku huoltomies katsomaan tuota keittiössä olevaa masiinaa, jonka kautta lämmin vesi ilmeisesti tulee tms. Sanoin, ettei huoneeni patterikaan toimi, niin hän kertoi sen johtuvan tästä samasta syystä. Ilmeisesti ongelmat ovat aika yleisiä, mutta jos tällaista tapahtuu paljon, en tiedä kuinka kestän.

kuvia huoneestani ja muusta asunnosta

Selvisi huoneiston halvan hinnan salaisuus... :D

Rappukäytävä ja asunnon ovi

Tiistaina aamulla menin Casco Viejon aukiolle, jonne Susana tuli minua vastaan. Ostimme minulle metrokortin ja suuntasimme hänen koululleen. Ensin Susana halusi oppilaiden kirjoittavan erilaisia stereotypioita Suomesta. Moni vastasi Suomessa olevan kylmä, hyvä koulutusjärjestelmä sekä hyvännäköisiä, vaaleita ja pitkiä ihmisiä. Esitelmäni menivät ihan hyvin, turhaan jännitin niin paljoa! Oppilaat olivat mukavia ja sain muutaman tytön puhelinnumeronkin. Tarjosin heille suomalaisia herkkuja. Sisut, Tervaleijonat ja Turkin pippurit menivät monen suusta suoraa roskiin. Fazerin sininen suklaalevy meni noin kymmenessä minuutissa ja Sukulakut saivat myös paljon kehuja. Kaikilla oli hauskaa ja reaktiot olivat kyllä näkemisen arvoisia.

Metrokortti

Minä ja Susana hänen koulunsa edustalla// koulun käytäviä ja maisemia koulun ympäristöstä

Susana vei minut vielä lounaalle koulun piikkiin. En tiennyt juurikaan mitä olen tilaamassa, mutta jokainen annos oli ihan hyvää. Täällä menuun kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Tämä ravintola oli edullinen ja sieltä sai koko menun 10 eurolla. Täällä kaikki ihmettelee, miksi me syödään Suomessa jo niin aikaisin, kun täällä lounasaika on vasta noin kolmelta iltapäivällä. Kerroin Etelä-Pohjanmaan Opistossa päivällisen olevan jo klo 16, niin he kysyivät mennäänkö me heti sen jälkeen jo nukkumaan vai syödäänkö vielä sitten illalla jotain. Lounaan jälkeen Susana näytti tulevan työpaikkani ja lähdettiin metsästämään mulle espanjalaista liittymää puhelimeen, jolla voisin hoitaa asioita täällä ja esimerkiksi pitää yhteyttä uusien ihmisten kanssa. Saatiin minulle sim-kortti ja pystyn soittamaan sillä, mutta netti ei syystä tai toisesta toimi, kun vaan wifin kanssa. Susana sanoi, että täytyy sunnuntaina tai maanantaina mennä uudestaan sinne kauppaan ja koittaa selvittää, että mikä siinä on vialla. Pääsin ekaa kertaa menemään yksin metrolla takaisin Casco Viejoon. 

kotimatkalla

kotikatu, joka on mennessä metrolle pelkkää alamäkeä, mutta iltapäivällä tullessa noin 2 kilometriä ylämäkeä...

naapuritaloja

Keskiviikkona aamulla menin metrolla San Inazioon jossa tapasimme Susanan kanssa. Menimme koululle, jossa hän kävi asioita läpi rehtorin kanssa. Päivä oli poikkeuksellinen, koska 2-vuotiaiden luokkia on kolme, mutta ilmeisesti ns. lomautuksien tai muiden takia yhden luokan opettaja Rosana, ei ollut paikalla. Minun pitäisi olla Rosanan luokassa, joten keskiviikkona olinkin Nekanen ryhmässä. Tästä syystä kaikkia lapsiakaan ei oltu edes tuotu kouluun. Nekanen luokan avustaja (jonka nimeä en muista..) puhuu vähän englantia, joten hän on kertonut minulle esimerkiksi käytännön asioista. Hän myös opasti minut läheiseen baariin lounaalle, ja yritti kertoa mitä menut sisältävät. Se ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, mutta tiesin tilaavani kanaa ja jotain salaattia. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sain mahan täyteen.

Olen hieman yllättynyt muutamista asioista, mitä olen parin päivän aikana huomannut. Lapset ovat ulkoilemassa pelkällä takilla (täällä on ollut noin 8-12 astetta kahtena päivänä) ilman lakkeja, hanskoja tai ulkohousuja. He eivät ilmeisesti niitä edes omista, koska tulevat jo aamulla kouluun ilman niitä. Lapset eivät pese missään välissä käsiään, ennen ruokailua heille annetaan vaan kosteuspyyhe, jolla pyyhkivät kätensä ja naamansa. Keskiviikkona naureskelin kylläkin sille, kun yksi lapsi pyyhki lattioita, toinen sääriään ja kolmas nenäänsä tällä kosteuspyyhkeellä. Melkein kaikki ovat räkätaudissa ja räkä roikkuu suurimmalla osalla poskella lähes koko ajan. Vaipat vaihdetaan liukuhihnatyylillä ja kaikkien hiukset kammataan samalla kammalla. Vähän eri meininki kuin Suomessa. Aikuisten vessassakaan ei ole edes saippuaa, vaikka suurin osa aikuisista ei edes pese käsiään vessasta tultuaan... Käsidesi on ollut kovassa käytössä. Pesen aika tiuhaan tahtiin aina  Suomessa käsiäni, varsinkin tuollaisessa paikassa, jossa pöpöt leviävät kulovalkean tavoin.. :D Tässä asiassa hygieniaan ei siis panosteta, mutta joka päivä opettajat ja avustajat laittavat sellaiset pitkät paidat päälleen, ja kun tänään kysyin miksi, niin juuri sen takia ettei omat vaatteet mene sotkuun kun äkkiä niissä olisi kaikkia lasten eritteitä ja muutakin likaa.

Keskiviikkona moni lapsi meni kotiinsa syömään juuri näiden leikkausten takia. Koululle syömään jäävillä piti olla omat eväät mukanaan. Menin auttamaan syömisissä ja tämäkin oli mielestäni aika outoa, kun opettajat tai avustajat eivät itse tulleet sinne mukaan, vaan muutama aikuinen haki lapset (en tiedä onko ne jostain firmasta vai koulusta vai mistä, kun en ole kysynyt) syömään. Heillä oli kaikilla päässään myssyt ja valkoiset pitkät takit. Ilmeisesti jotain hygieniasyistä, en edes tiedä. Eilen olin ihan omilla vaatteilla, mutta tänään sain myös sellaiset. Lapsille siis tarjoillaan ruuat ja autetaan heitä syömään, jos heillä on vaikeuksia. Keskiviikkona lasten eväät olivat ihan laidasta laitaan, joillakin ranskalaisia ja nakkeja, joillakin keittoa yms. Tänään lapset sitten saivat kouluruuan. Alkuruoka oli ilmeisesti jotain papukeittoa, pääruoka kalaa ja jälkiruuaksi oli jogurtti. Lapset saavat ruuan kanssa vain vettä. Jos lapsi ei suostu syömään alkuruokaa, hän joutuu seisomaan tuolinsa taakse kädet kiinni tuolissa. En kielimuurin takia tiedä tarjotaanko heille silti pääruoka, mutta työntekijät täyttävät jokaisen kohdalla lapun, onko syönyt ruuan asteikolla 1-4 kuinka hyvin. 1 on koko lautanen tyhjäksi ja 4, ettei syönyt mitään. Niiden lasten kohdalla, jotka eivät syöneet alkuruokaa laitettiin 4 sekä pää- että alkuruuan kohdalle ja vasta jälkiruoka heille annettiin syötäväksi pöydässä. Lapset vievät laput sitten kotiin vanhemmilleen. Vähän kummastelin tätäkin tapaa. Sain itsekin tänään syödä kouluruuan eikä se kyllä hääppöistä ollutkaan.

Tänään Rosana oli paikalla, mutta olin siitä huolimatta Yolandan luokassa, kun heillä ei ollut avustajaa. Rosana puhui ihan ok englantia, mutta ylipäätään ihmiset puhuvat sitä täällä todella huonosti. Olen muutamaan otteeseen jutellut paikallisen englanninopettajan kanssa, joka haluaa ilmeisesti viedä minut näkemään eri paikkoja Bilbaossa viikonlopun aikana. On kuulemma huolissaan, kun olen täällä ihan yksin. :D

San Inazion aukio

Sateenvarjo on ollut kaveri :)

Kuvia koulusta

Koulu ulkoa

Tervetuloa

Ruokailussa avustavien vaatteet

Autoin tänään lapsia taiteilemaan 

Mallityö valmiista teoksesta

Kielimuurista huolimatta olen touhunnut jonkin verran lasten kanssa ja on meillä ollut ihan kivaakin. He katsovat aina kummallisena mitä ihmettä höpötän, kun puhun heille englantia ja välillä suomea. Päivien jälkeen olen ollut todella väsynyt, joten en ole jaksanut juurikaan tutustua kaupunkiin. Kotimatkalla olen kiertänyt vähän eri reittejä, mutta muuten en ole vielä uskaltanut mennä vaikka "uuteen"kaupunkiin tai kovin kauas vanhassa kaupungissa.

Espanjalainen parkkeeraustapa on täällä mielenkiintoinen. Auto jätetään hätävilkut päällä vaikka keskelle tietä. Lähes jokaisessa autossa on naarmuja ja lommoja siellä täällä. Parkkipaikat ovat joka puolella ihan täynnä, en edes tiedä missä ne kaikki ihmiset ovat. Lisäksi ovet avataan väärään suuntaan. :D Ihmettelen myös kauheaa kasaa lakanoita, joita sain hostellilta. Mitään muuta järkevää siinä ei ollutkaan kuin tyynynliina, tosin sekin auki molemmista päistä. Onneksi raahasin omat lakanat niin sain myös pussilakanan itselleni, kun täällähän ei semmoisten päälle ymmärretä.

Toivottavasti jaksoitte lukea, hyvää yötä! :)
- Iina

Paikallinen tapa kuivata pyykkiä, mun ikkunan allakin on tuollainen teline :D