Koulupäivien kulusta

Kaixo!

Päivät täällä menevät hyvin pitkälti samalla kaavalla. Työpäiväni alkaa 9:00 ja lapset alkavat valumaan koululle silloin. Yleensä viimeistään puoli 10 kaikki lapset ovat saapuneet. He leikkivät noin kymmeneen asti, jonka jälkeen siivotaan ja katsotaan kuka on päivän järjestäjä. Tähän asti sekä Rosanan että Yolandan luokka ovat samassa tilassa. Tämän jälkeen jompi kumpi luokista lähtee toiseen tilaan. Olemme olleet pari kertaa "liikuntatunnilla" tilassa, joka on täynnä patjoja ja erikokoisia ja mallisia pehmeitä "palikoita". Sieltä löytyy myös paljon palloja, puupalikoita ja pehmoleluja. Lapset saavat oikeastaan joka välissä vain toteuttaa itseään ja leikkiä keskenään, ohjattua toimintaa ei siis juurikaan ole. Joka päivä aamupäivällä vähän askarrellaan mutta muuten päivät on täynnä leikkiä. Olen askarrellut kaikkien lasten kanssa keväiset kuvat, joista viime postauksessa laitoin kuvaakin. Tämä on helpottanut huomattavasti Rosanan elämää, kun hän on voinut keskittyä vaipparalliin ja muuten pitämään luokkaa silmällä. Tällä viikolla olen ollut pelkästään Rosanan luokan kanssa, niin kuin alunperin suunniteltiinkin. Suomalaisen Jutan ensimmäinen työpäivä oli tiistaina ja hän on ollut keskiviikosta asti Yolandan luokan mukana, joten minua ei tarvita siellä. Jutta oli ensimmäisen päivän kanssani Rosanan ryhmässä ja hän (kuin varmasti moni muukin) ihmetteli miksi Rosanalla ei ole ketään päätoimista avustajaa. Luokalla on pari todella hankalaa tapausta, toisella jonkinlainen adhd ja toisella autistisia piirteitä. Kuitenkin pitäisi pystyä pitämään silmällä ja antamaan huomiota niille 13 muullekin lapselle.

Noin puoli 11 taas siivotaan leikit pois ja istutaan lattialle omille paikoille. Päivän järjestäjä tuo aina patongin (tai joskus keksejä), jota sitten syömme ennen kuin lähdemme pihalle. Tai jos sataa, niin ollaan sisällä käytävällä leikkimässä... Pihalla aktiviteetit ovat lähinnä muurahaisten tutkiminen ja polkumopoilla ajelu. Sisälle tullessa leikitään taas hetki ja siivotaan ennen kuin lapset lähtevät syömään. Minun ei enää tarvitse mennä auttamaan heitä syömisissä, joten puoli yksi alkaa "vapaa-aika". Itse pääsen syömään puoli kaksi ja takaisin pitää olla puoli kolme. Nyt kun on ollut todella aurinkoisia päiviä, olen mennyt pihalle aina kun vaan mahdollista. Lapset nukkuvat puoli kahdesta vartin yli kolmeen. Silloin heille autetaan kengät jalkaan ja aikuiset keräävät sängyt pois lattialta. Monena päivänä yksi tyttö on halunnut istua sylissäni aina siihen asti, kunnes hänet tullaan hakemaan. Koulupäivä loppuu siis 16:00 ja saan itsekin lähteä silloin.

Edellisestä postauksestani sai ehkä sellaisen kuvan, että täällä ollaan ainoastaan ankaria lapsia kohtaan. Kyllä niitä täällä paljon pussaillaankin ja annetaan hellyyttä, mielestäni välillä ehkä vähän väärissäkin paikoissa. Rosana on todella lempeä ja hempeä ja välillä toivoisinkin häneltä vähän tiukempaa asennetta joissakin tilanteissa. Olen opettanut lapsille miten annetaan "give me a five" ja nyt he eivät juuri muuta teekään kun anna minulle läpyjä joka välissä. Osa lapsista osaa jopa sanoa nimeni paremmin kuin jotkut aikuiset. Joillekin olen kuitenkin vain "Na". Lapset ovat myös erityisen kiinnostuneita härnäämään minua niin, että kutittaisin heitä. He myös rakastavat kun heitän pehmopalloa korkealle ja otan sen ilmaan, tai kun näytän kielikoruani... :D

Näin tiistaina Susanaa ja hän kertoi, että oli kuullut koulun rehtorilta todella hyvää palautetta minusta. Opettajat olivat kertoneet, että minusta on ollut suuri apu, kun tulen niin hyvin toimeen kaikkien lasten kanssa ja erityisesti tämän autistisen lapsen kanssa. Olen saanut rakennettua lapsiin todella hyvät suhteet ja Susana sanoi myös sitä, että kun olen todella avoimin mielin tuolla, on se ollut iso plussa. Opettajat olivat myös ihmetelleet sitä, miten voin osata niin hyvin melkein kaikkien lasten nimet parissa päivässä. Olisipa yhtä hyvä muisti kaikissa muissakin asioissa.. :D Palautteesta tulin kyllä hyvälle mielelle! Rosanalla on tapana kiittää todella pienistäkin asioista mitä teen, vaikka se ei aina olisi mielestäni tarpeen. On kuitenkin kiva huomata, että minusta on ollut hänelle iso apu.

Kouluruokailussa täällä syödään paljon papukeittoja ja erilaista kalaa. Ikinä ei ole salaattia. Jälkiruuaksi on ollut joko jogurttia tai joku hedelmä. Välillä ruoka näyttää kummalliselta eikä sitä tekisi mieli syödä, mutta maku on monesti ollut parempi kuin ruuan ulkonäkö. Mitään niin pahaa ei ole ollut, etteikö sitä olisi pystynyt syömään. Olen nyt kumpanakin perjantaina mennyt yhdessä työkavereiden kanssa syömään ulos läheiseen baariin. Viikko sitten meitä oli 11 henkilöä ja tänään 13, joten isolla porukalla lounastetaan. Ruoka siellä on hyvää ja edullista.

Työpäivien jälkeen olen tutustunut Bilbaoon ja kierrellyt Abandon ja Moyuan kauppoja. Osaan nyt vähän jo kulkeakin täällä, kun viime lauantaina olin enkunope Silvian kanssa kiertelemässä. Syötiin paljon pinchoja ja kauheasta vesisateesta johtuen, jouduin ostamaan kumisaappaat. Olen myös viettänyt aikaa kämppikseni Phoeben kanssa. Hän on auttanut minua monessa asiassa ja tulemme tosi hyvin juttuun. Vietin viime lauantaina aikaa myös hänen ja hänen kahden englantilaisen ystävänsä kanssa. Torstaina olin Susanan opiskelijan, Lorean, ja hänen muutaman kaverinsa kanssa syömässä pinchoja ja juomassa pari juomaa. Hekin olivat todella mukavia ja pyysivät minua viettämään viikonloppuakin heidän kanssaan. Joukossa oli onneksi myös muutama englantia osaava, niin minulla ei ollut niin tylsää.

Olen ollut koko viikon aika kipeänä, mutta olen kaikesta huolimatta jaksanut mennä töihin särkylääkkeen ja allergialääkkeen voimilla. Aamut ja illat ovat pahimpia, en tiedä johtuuko vain siitä kun on uudessa paikassa ja kaikki lapset ovat kipeitä, vai onko homeellakin osuutta asiaan. Onneksi saa viikonlopun nukkua ja toivoa, että ensi viikolla olisin terveempi.

Joka tapauksessa olen tykännyt todella paljon olla täällä ja varsinkin nyt kun aurinkokin on paistanut. Vaikka tottakai nyt kun on viikonloppu, sataa ja ukkostaa... Tätä kirjoittaessani ikkuna on selkäni takana auki ja vähän väliä salama välähtää. :( Patonkia syödään paljon ja silti sitä ostaa vielä kämpällekin. Koirat kulkevat lähes aina pelkästään vapaana kaduilla ja ei ole minuakaan pelottanut, kun heitä ei ihmiset kiinnosta yhtään. Välillä saatetaan käydä haistelemassa toisia koiria, mutta ovat kyllä todella hyvin koulutettuja. Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet todella iloisia ja avuliaita.

Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Asettuminen Bilbaoon

Lentoni lähti maanantaina 12:50. Roni saatteli minut kentälle ja oltiin siellä hyvissä ajoin. Jännitys alkoi kunnolla vasta siellä ja kyllähän siinä itkukin pääsi. Olin noin puoli kolmelta Munchenissa. Jatkolennon oli tarkoitus lähteä puoli neljältä, mutta pääsimme syystä tai toisesta lähtemään vasta neljän jälkeen. Kuten ensimmäisessä postauksessani sanoin, korvani menevät aina todella lukkoon lentokoneessa ja kipu on välillä niin kova, että itku meinaa päästä. Ostin tätä varten 16€ maksavat painetta vähentävät korvatulpat, mutta ei ollut kyllä sen arvoista.

♥♥♥//pikkuusen meinas olla käsimatkatavaroitakin// Saksaa lentokoneesta kuvattuna// poseerausta Munchenissa// kerrankin oli jaloille tilaa!!

Bilbaoon päästyäni Susana ja hänen tyttärensä olivat minua vastassa. En juurikaan kuullut mitään ja mumisin vaan jotain omiani, kun en löytänyt sanoja. Susana on siis niin sanottu "mentorini" ja voin olla häneen yhteydessä missä tahansa asiassa. Hän lupasi viedä minua ja kahta muuta suomalaista tyttöä ensi viikolla Bilbao-kierrokselle, kunhan tytöt vaan saapuvat. Lähdimme kohti Ganbara-hostellia, jonka kautta majoitukseni oli varattu. Hostellilla on tällainen soluasunto, jossa on olohuone ja kolme makuuhuonetta, sekä keittiö ja pesuhuone. Meinasi olla raskasta tuoda 23 kiloa painavaa laukkua neljänteen kerrokseen, jossa ei ole hissiä. Susana lupasi kantaa aina joka toisen kerroksen, joten se vähän helpotti. 

Susana tarjosi vielä kyytiä kauppaan, jotta voisin käydä ostamassa jotain iltapalaa. Vähän sen jälkeen, kun tulin takaisin, kämppikseni saapuivat asunnolle. Siinä kohtaa paniikki vasta meinasikin iskeä, kun he tenttasivat minua minkä kerkesivät ja en meinannut saada sanaa suustani. Toinen heistä, on 27-vuotias Puolasta ja toinen 22-vuotias Englannista. Vanhempi työskentelee hostellissa ja nuorempi on ollut siellä töissä myös, mutta tällä hetkellä opettaa englantia opettajan apurina jossain koulussa.

Jo ensimmäinen reaktio asunnosta oli, että noh, vähän nyt oli erinäköinen mitä kuvissa, mutta kai täällä nyt tämän ajan pärjää. Myöhemmin kuitenkin huomasin, kuinka suihkun katto on ihan homeessa ja muutenkin siellä täällä homepilkkuja. Reagoin homeeseen todella helposti ja sen (tai sisäilmaongelmien) takia olen Ilmajoellakin aina kipeenä. Toivon siis todella, että pystyisin olemaan tässä asunnossa loppuun asti ilman, että alan suuremmin oireilemaan. Pari yötä täällä on ollut todella kylmä ja eilen ei tullut lämmintä vettä ollenkaan. Hetki sitten toinen kämppikseni sanoi, että tänne tulee huomenna joku huoltomies katsomaan tuota keittiössä olevaa masiinaa, jonka kautta lämmin vesi ilmeisesti tulee tms. Sanoin, ettei huoneeni patterikaan toimi, niin hän kertoi sen johtuvan tästä samasta syystä. Ilmeisesti ongelmat ovat aika yleisiä, mutta jos tällaista tapahtuu paljon, en tiedä kuinka kestän.

kuvia huoneestani ja muusta asunnosta

Selvisi huoneiston halvan hinnan salaisuus... :D

Rappukäytävä ja asunnon ovi

Tiistaina aamulla menin Casco Viejon aukiolle, jonne Susana tuli minua vastaan. Ostimme minulle metrokortin ja suuntasimme hänen koululleen. Ensin Susana halusi oppilaiden kirjoittavan erilaisia stereotypioita Suomesta. Moni vastasi Suomessa olevan kylmä, hyvä koulutusjärjestelmä sekä hyvännäköisiä, vaaleita ja pitkiä ihmisiä. Esitelmäni menivät ihan hyvin, turhaan jännitin niin paljoa! Oppilaat olivat mukavia ja sain muutaman tytön puhelinnumeronkin. Tarjosin heille suomalaisia herkkuja. Sisut, Tervaleijonat ja Turkin pippurit menivät monen suusta suoraa roskiin. Fazerin sininen suklaalevy meni noin kymmenessä minuutissa ja Sukulakut saivat myös paljon kehuja. Kaikilla oli hauskaa ja reaktiot olivat kyllä näkemisen arvoisia.

Metrokortti

Minä ja Susana hänen koulunsa edustalla// koulun käytäviä ja maisemia koulun ympäristöstä

Susana vei minut vielä lounaalle koulun piikkiin. En tiennyt juurikaan mitä olen tilaamassa, mutta jokainen annos oli ihan hyvää. Täällä menuun kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Tämä ravintola oli edullinen ja sieltä sai koko menun 10 eurolla. Täällä kaikki ihmettelee, miksi me syödään Suomessa jo niin aikaisin, kun täällä lounasaika on vasta noin kolmelta iltapäivällä. Kerroin Etelä-Pohjanmaan Opistossa päivällisen olevan jo klo 16, niin he kysyivät mennäänkö me heti sen jälkeen jo nukkumaan vai syödäänkö vielä sitten illalla jotain. Lounaan jälkeen Susana näytti tulevan työpaikkani ja lähdettiin metsästämään mulle espanjalaista liittymää puhelimeen, jolla voisin hoitaa asioita täällä ja esimerkiksi pitää yhteyttä uusien ihmisten kanssa. Saatiin minulle sim-kortti ja pystyn soittamaan sillä, mutta netti ei syystä tai toisesta toimi, kun vaan wifin kanssa. Susana sanoi, että täytyy sunnuntaina tai maanantaina mennä uudestaan sinne kauppaan ja koittaa selvittää, että mikä siinä on vialla. Pääsin ekaa kertaa menemään yksin metrolla takaisin Casco Viejoon. 

kotimatkalla

kotikatu, joka on mennessä metrolle pelkkää alamäkeä, mutta iltapäivällä tullessa noin 2 kilometriä ylämäkeä...

naapuritaloja

Keskiviikkona aamulla menin metrolla San Inazioon jossa tapasimme Susanan kanssa. Menimme koululle, jossa hän kävi asioita läpi rehtorin kanssa. Päivä oli poikkeuksellinen, koska 2-vuotiaiden luokkia on kolme, mutta ilmeisesti ns. lomautuksien tai muiden takia yhden luokan opettaja Rosana, ei ollut paikalla. Minun pitäisi olla Rosanan luokassa, joten keskiviikkona olinkin Nekanen ryhmässä. Tästä syystä kaikkia lapsiakaan ei oltu edes tuotu kouluun. Nekanen luokan avustaja (jonka nimeä en muista..) puhuu vähän englantia, joten hän on kertonut minulle esimerkiksi käytännön asioista. Hän myös opasti minut läheiseen baariin lounaalle, ja yritti kertoa mitä menut sisältävät. Se ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, mutta tiesin tilaavani kanaa ja jotain salaattia. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sain mahan täyteen.

Olen hieman yllättynyt muutamista asioista, mitä olen parin päivän aikana huomannut. Lapset ovat ulkoilemassa pelkällä takilla (täällä on ollut noin 8-12 astetta kahtena päivänä) ilman lakkeja, hanskoja tai ulkohousuja. He eivät ilmeisesti niitä edes omista, koska tulevat jo aamulla kouluun ilman niitä. Lapset eivät pese missään välissä käsiään, ennen ruokailua heille annetaan vaan kosteuspyyhe, jolla pyyhkivät kätensä ja naamansa. Keskiviikkona naureskelin kylläkin sille, kun yksi lapsi pyyhki lattioita, toinen sääriään ja kolmas nenäänsä tällä kosteuspyyhkeellä. Melkein kaikki ovat räkätaudissa ja räkä roikkuu suurimmalla osalla poskella lähes koko ajan. Vaipat vaihdetaan liukuhihnatyylillä ja kaikkien hiukset kammataan samalla kammalla. Vähän eri meininki kuin Suomessa. Aikuisten vessassakaan ei ole edes saippuaa, vaikka suurin osa aikuisista ei edes pese käsiään vessasta tultuaan... Käsidesi on ollut kovassa käytössä. Pesen aika tiuhaan tahtiin aina  Suomessa käsiäni, varsinkin tuollaisessa paikassa, jossa pöpöt leviävät kulovalkean tavoin.. :D Tässä asiassa hygieniaan ei siis panosteta, mutta joka päivä opettajat ja avustajat laittavat sellaiset pitkät paidat päälleen, ja kun tänään kysyin miksi, niin juuri sen takia ettei omat vaatteet mene sotkuun kun äkkiä niissä olisi kaikkia lasten eritteitä ja muutakin likaa.

Keskiviikkona moni lapsi meni kotiinsa syömään juuri näiden leikkausten takia. Koululle syömään jäävillä piti olla omat eväät mukanaan. Menin auttamaan syömisissä ja tämäkin oli mielestäni aika outoa, kun opettajat tai avustajat eivät itse tulleet sinne mukaan, vaan muutama aikuinen haki lapset (en tiedä onko ne jostain firmasta vai koulusta vai mistä, kun en ole kysynyt) syömään. Heillä oli kaikilla päässään myssyt ja valkoiset pitkät takit. Ilmeisesti jotain hygieniasyistä, en edes tiedä. Eilen olin ihan omilla vaatteilla, mutta tänään sain myös sellaiset. Lapsille siis tarjoillaan ruuat ja autetaan heitä syömään, jos heillä on vaikeuksia. Keskiviikkona lasten eväät olivat ihan laidasta laitaan, joillakin ranskalaisia ja nakkeja, joillakin keittoa yms. Tänään lapset sitten saivat kouluruuan. Alkuruoka oli ilmeisesti jotain papukeittoa, pääruoka kalaa ja jälkiruuaksi oli jogurtti. Lapset saavat ruuan kanssa vain vettä. Jos lapsi ei suostu syömään alkuruokaa, hän joutuu seisomaan tuolinsa taakse kädet kiinni tuolissa. En kielimuurin takia tiedä tarjotaanko heille silti pääruoka, mutta työntekijät täyttävät jokaisen kohdalla lapun, onko syönyt ruuan asteikolla 1-4 kuinka hyvin. 1 on koko lautanen tyhjäksi ja 4, ettei syönyt mitään. Niiden lasten kohdalla, jotka eivät syöneet alkuruokaa laitettiin 4 sekä pää- että alkuruuan kohdalle ja vasta jälkiruoka heille annettiin syötäväksi pöydässä. Lapset vievät laput sitten kotiin vanhemmilleen. Vähän kummastelin tätäkin tapaa. Sain itsekin tänään syödä kouluruuan eikä se kyllä hääppöistä ollutkaan.

Tänään Rosana oli paikalla, mutta olin siitä huolimatta Yolandan luokassa, kun heillä ei ollut avustajaa. Rosana puhui ihan ok englantia, mutta ylipäätään ihmiset puhuvat sitä täällä todella huonosti. Olen muutamaan otteeseen jutellut paikallisen englanninopettajan kanssa, joka haluaa ilmeisesti viedä minut näkemään eri paikkoja Bilbaossa viikonlopun aikana. On kuulemma huolissaan, kun olen täällä ihan yksin. :D

San Inazion aukio

Sateenvarjo on ollut kaveri :)

Kuvia koulusta

Koulu ulkoa

Tervetuloa

Ruokailussa avustavien vaatteet

Autoin tänään lapsia taiteilemaan 

Mallityö valmiista teoksesta

Kielimuurista huolimatta olen touhunnut jonkin verran lasten kanssa ja on meillä ollut ihan kivaakin. He katsovat aina kummallisena mitä ihmettä höpötän, kun puhun heille englantia ja välillä suomea. Päivien jälkeen olen ollut todella väsynyt, joten en ole jaksanut juurikaan tutustua kaupunkiin. Kotimatkalla olen kiertänyt vähän eri reittejä, mutta muuten en ole vielä uskaltanut mennä vaikka "uuteen"kaupunkiin tai kovin kauas vanhassa kaupungissa.

Espanjalainen parkkeeraustapa on täällä mielenkiintoinen. Auto jätetään hätävilkut päällä vaikka keskelle tietä. Lähes jokaisessa autossa on naarmuja ja lommoja siellä täällä. Parkkipaikat ovat joka puolella ihan täynnä, en edes tiedä missä ne kaikki ihmiset ovat. Lisäksi ovet avataan väärään suuntaan. :D Ihmettelen myös kauheaa kasaa lakanoita, joita sain hostellilta. Mitään muuta järkevää siinä ei ollutkaan kuin tyynynliina, tosin sekin auki molemmista päistä. Onneksi raahasin omat lakanat niin sain myös pussilakanan itselleni, kun täällähän ei semmoisten päälle ymmärretä.

Toivottavasti jaksoitte lukea, hyvää yötä! :)
- Iina

Paikallinen tapa kuivata pyykkiä, mun ikkunan allakin on tuollainen teline :D

TJ 1

Viimeinen päivä Suomessa, ennen kuin arki Bilbaossa alkaa. Pari viimeistä viikkoa olen yrittänyt ostaa kaiken tarpeellisen reissua varten. Kaverit ovat kyselleet, miksi ostan Suomesta niin paljon kaikkea, kun lähes kaiken saisin Espanjastakin. Noh, olen monessa asiassa niin sanotusti kaavoihin kangistuja, pakko olla esimerkiksi tietyt shampoo ja hoitoaine millä hiukseni pesen. Jos en voi olla varma, että niitä löytyy paikallisista marketeista Bilbaossa, joudun sen ostamaan täältä. Toki muutama ostos on ollut vain hyvä tekosyy tuhlata rahaa... Esimerkiksi uusi laukku, joka oli pakko saada että läppäri mahtuu käsimatkatavaroissa mukana. 😄 Ostoksiin on mahtunut myös tuliaisia paikallisille opiskelijoille ja tulevan työpaikkani lapsille. Suomalaisuus on vahvasti läsnä ostamissani tuliaisissa.
 

Tuliaisia paikallisille opiskelijoille ja työpaikkani lapsille

Kävin ostamassa apteekin ja S-marketin tyhjäksi.. 

Shoppailujen lisäksi viimeiset viikot Suomessa ovat sisältäneet ystävien, perheen ja poikaystävän kanssa hengailua, pakkailua ja muutaman koulupäivän. Sain ammattikirjallisuuskatsaukseni hyvin tehtyä ennen palautuspäivää, joten kaikki kouluhommat ovat valmiina ja enää ei ole kuin yksi ammattiosaamisen näyttö, jonka poikkeuksellisesti pystyn suorittamaan myös ulkomailla. Tulen takaisin Suomeen 14.5 ja ainakin näillä näkymin valmistumispäiväni on 24.5. Pari vuotta on mennyt todella nopeasti ja olen viimeinkin löytänyt alan, joka tuntuu omalta. Suosittelen E-P:n Opistoa kaikille lämpimästi.

Hengailua Tiinan, Empun, Sinin ja Ramzin kanssa 

Isoveljen kanssa perhepäivällisellä. Kuvan ottamishetkellä oltiin jo syöty...

Ronin kanssa syömässä ja leffassa

Empun kanssa Ilmajoella

Miltä tuntuu lähteä yksin työssäoppimisjaksolle, jättäen poikaystävän, perheen ja ystävät Suomeen? Tähän en edelleenkään osaa vastata kunnolla, koska en vieläkään käsitä lähtöäni tarpeeksi hyvin. Olen tottunut koko Etelä-Pohjanmaan Opistossa opiskelemani ajan olemaan viikot muualla poikaystävästäni ja perheestäni, joten luulen sen helpottavan lähtöä. Vaikka välimatka tulee olemaan 150 kilometrin sijasta noin 3000 kilometriä, on 'kaukosuhdetta' harjoiteltu jo melkein parin vuoden ajan. Kaikki muut koulustani ulkomaille lähtevät, ovat menossa noin 2-4 hengen ryhmissä eri maihin. Olen siis ainoa, joka joutuu selviämään kaikesta yksin. Opettajani Satu sanoi, että luottaa minun pärjäävän maailmalla yksin, joten väkisin ei yritetykään ketään kaveria minulle saada. Olen aikoinaan mennyt Tampereelle lukioonkin tuntematta sieltä ketään samoin kuin Ilmajoellekin. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja en usko sen olevan ongelma nytkään. Ainoa asia, mitä reissussa jännitän on se, että miten kommunikointini muiden ihmisten kanssa sujuu... En ole ikinä ollut hyvä englannissa ja vaikka kaikki ovat vakuutelleet minulle, että kyllä minä siellä pärjään, en ole siitä yhtään niin varma. Varsinkin kun heti tiistaina pitää mennä paikallisten englantia opiskelevien tunneille kertomaan muun muassa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, jota en tajua kunnolla edes suomeksi itsekään... 😄

Tänään täytyy pakata vielä ahkerasti ja miettiä tarkkaan mitä siellä tulee tarvitsemaan 8 viikon aikana. Lämpötila Bilbaossa on noin +20 asteen molemmin puolin, joten talvivaatteet saa ainakin suosiolla jättää Suomeen. Sukulaisteni kesken minut tunnetaan "kassialmana" ja otankin joka paikkaan aina ihan liikaa tavaraa mukaan. Moni on sanonut, että ei kannata ottaa kun pari paitaa ja ostaa sitten loput sieltä. En kuitenkaan haluaisi koko vaatekaappia ostaa sieltä uusiksi.. Olen varautunut kuitenkin jättämään jotain myös sinne, kuten pyyhkeet ja lakanat.

Pysykää kuulolla, päivittelen kuulumisia mahdollisimman usein Bilbaosta.



-Iina